OneMind Dogs -fani Liza Buckner suuntaa 19.-21.5. World Agility Open -kilpailuihin USA:n WAO-joukkueen jäsenenä. Liza kilpailee pienen rescuekoiransa Jefen kanssa. Kysyimme Lizalta, millaista on kisata agilityssa rescuekoiran kanssa OneMind Dogs -metodologian opein, ja mitkä ovat hänen WAO-suunnitelmansa.
Mitä tiedät koirasi taustasta?
No, se on oikeastaan varsin mielenkiintoinen tarina. Jefe kirjaimellisesti kaivettiin talon alta. Kalifornialaisella maatilalla työskennellyt agilitykouluttaja Anne Kajava pelasti pentueen maatilan työntekijöiden parakkien alta. Pentujen emää oli estetty pääsemästä pentujensa luo. Anne ja hänen oppilaansa kaivoivat pennut esiin kun ne olivat 4,5 viikon ikäisiä – siinä vaiheessa ne olivat olleet ilman emäänsä neljän päivän ajan! Pennut olivat kirppujen peitossa, saastaisen likaisia ja nälkäkuoleman partaalla. Anne otti pennut hoitoonsa ja laittoi niistä ilmoituksen Facebookiin. Siinä vaiheessa koulutin agilitya miltei täyspäiväisesti ja mietin itsekseni: ”Minun pitäisi oppia ohjaamaan pientä koiraa. Otanpa tuon”. Tuo päätös syntyi hetken mielijohteesta, ja se muutti koko elämäni! Tapasin pentujen emän, joka näytti hieman villakoiralta ja jossain määrin snautserilta. Pentujen isästä ei ollut mitään tietoa. Jefe veljineen ovat sileäkarvaisia, sisaret puolestaan karkeakarvaisia.
Millainen Jefe on luonteeltaan ja miten se soveltuu agilityyn?
Luulenpa, että Jefe ei tajua olevansa pieni koira. Minulla ei ollut aiemmin ollut pientä koiraa, joten kohtelin Jefeä samalla tavalla kuin isoja koiranikin, ja Jefe kasvoi kahden aussieurokseni kanssa. Jefe on yksi itsevarmimmista koirista, mitä olen ikinä tavannut. Ei löydy asiaa, mikä sitä järkyttäisi. Jefe rakastaa harrastaa agilitya kanssani, ja näyttää pitävän itseään vallan mainiona agilitykoirana. Jefeä koulutettiin alusta alkaen OneMind Dogsin peruskoulutuksen opein, ja sen estefokus on parempi kuin kuusivuotiaalla aussiellani. Monet ovat sanoneet, että se kulkee radalla kuin iso koira. Jefe on erittäin hellyydenkipeä ja RAKASTAA, että sitä silitellään ja rapsutellaan. Jefe on myös hiljainen ja hyvin koirasosiaalinen. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että pienten koirien omistajilla on joskus tapana antaa koiriensa ärhennellä ja räksyttää, joten olen kiitollinen siitä, että Jefe on niin itsevarma, ettei moista harrasta. Jefessä on jotain hyvin kiehtovaa, ja se saakin yleensä faneja minne tahansa meneekin. Kaikki Jefen tavanneet sanovat, että sillä on täydellinen nimi. Jefe tarkoittaa ”päällikköä”.
Onko agility erilaista rescuekoiran kanssa?
Mielestäni kaikki on kiinni koiran yksilöllisistä ominaisuuksista. Oli sitten kyse rescuekoirista tai kalliilla rahalla ostetuista puhdasrotuisista, saattavat jotkut koirat traumatisoitua pentuajan pelkokausien aikaan niin, että niiden on vaikea kestää kiihdyttäviä ympäristöjä, kuten juuri esimerkiksi agilitykisoja. Jotkut väittävät, että rescuekoirat ovat aina kiitollisia siitä, että ne on pelastettu. En tiedä pitääkö tämä paikkansa vai ei, mutta kohdatessaan kiihdyttäviä tilanteita Jefe ainakin tuntuu ajattelevan, että ne eivät ole mitään verrattuna niihin ”kolmannen maailman” ongelmiin, joita se on elämässään joutunut kohtaamaan. Niihin verrattuna mikä tahansa haaste tuntuu lastenleikiltä.
Liittyykö agilityharrastukseen rescuekoiran kanssa mitään erityisiä haasteita?
Ainoa todellinen ongelma rescuekoirien kohdalla verrattuna muualta kuin eläinsuojeluyhdistyksistä ostettuihin koiriin on mielestäni se, että Yhdysvalloissa kaikki eläinsuojeluyhdistysten kautta kotia etsivät koirat kastroidaan tai sterilisoidaan hyvin varhaisessa iässä. Tämä ei ole mikään kynnyskysymys, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että pentuajan kastrointi/sterilisaatio viivästyttää kasvulevyjen sulkeutumista. Tämä johtaa siihen, että koirat kasvavat korkeammiksi ja jossain määrin epäsuhtaisemmiksi kuin ne kasvaisivat, mikäli niiden hormonitoiminta olisi saanut toimia normaalilla tavalla kunnes niiden fyysinen kasvu on pysähtynyt. Peruskoiralle tämä ei olekaan ongelma, mutta kun puhutaan koirasta, jonka kanssa tähdätään pitkälle ja vaativalle agilityuralle täytyy ymmärtää, että sille pitää syöttää lisäravinteita, huolehtia sen kehonhuollosta ja muutenkin tukea sen kehitystä koiraurheilijaksi. Olin onnekas, koska Jefe tuli minulle kastroimattomana ja olen voimakkaasti sitä mieltä, että koirilla on hormonitoiminta olemassa ihan syystä. Siksi Jefelle onkin suoritettu vasektomia. Jefe on siis steriili, mutta silti kastroimaton, joten hormonitoiminta on normaalia. Sillä on siksi tallella myös uroksen elkeet tyttökoiria kohtaan, mutta sitähän varten talutushihnat ovat olemassa!
Miten OneMind Dogs –metodologia mielestäsi toimii rescuekoirien kanssa?
Tämä metodologia toimii kaikkien koirien kanssa, koska se perustuu koiran luontaiseen käyttäytymiseen. Jos jotain, OneMind Dogs –metodologia saattaa jopa toimia paremmin rescuekoirien kouluttamisessa, etenkin jos niillä on ongelmia itseluottamuksen kanssa. OneMind Dogs -kouluttajilla on tapana pysähtyä tarkastelemaan kohtaamiaan ongelmia koiran näkökulmasta. Tämä on yksi niistä asioista, joita ihailen eniten. OneMind Dogs -kouluttajat pyrkivät selvittämään, mitä koira näkee tai havaitsee, ja lähestyvät ratkaisua juuri koiran näkökulmasta. Voitkin kuvitella, että koiralle, jolla on ollut asteen rankempi alku elämälle, tällainen lähestymistapa on varsin luottamusta herättävä. ”Oih, tämä ihminen yrittää ymmärtää minua! Miten ihana yllätys!”
Mitä sanoisit ihmisille jotka harkitsevat agilityharrastuksen aloittamista rescuekoiriensa kanssa?
Sanoisin, että ehdottomasti kannattaa kokeilla. Koulutan agilitya työkseni, ja minulle on tullut useita asiakkaita, jotka haluavat parantaa pelokkaiden koiriensa itseluottamusta. Monet näistä koirista suorastaan puhkeavat kukkaan, vaikka eivät edes pitäisi tietyistä harrastuksen osasista, kuten vaikkapa keinun suorittamisesta. Näissä tapauksessa jätetään keinu kokonaan välistä, ja tehdään vain hyppyjä ja putkia! Tärkein neuvoni on, että kannattaa etsiä osaava ja ystävällinen kouluttaja, ja huolehtia siitä, ettet IKINÄ tee koiran kanssa mitään sellaista, mikä saattaisi sitä pelottaa vain siksi, että kouluttaja niin vaatii. Sinä olet koirasi puolestapuhuja, ja agilityn on tarkoitus olla vain ihana leikki, jota leikitte yhdessä parhaan ystäväsi kanssa. Sama pätee jopa huippukilpailutasolla – jos sinulla ei ole hauskaa koirasi kanssa, olet jo mennyt harhaan.
Mitkä ovat tavoitteesi WAOn suhteen?
Päätavoitteeni on olla paras mahdollinen joukkuetoveri Jefelle. Lisäksi haluan tehdä parhaani Team USA:n joukkueen jäsenenä. WAO tulee olemaan sekä minun, että Jefen ensimmäinen kansainvälinen kilpailu, ja Jefe on vielä kovin nuori. WAO:n tapainen iso kilpailu luo ihan omanlaisiaan henkisiä paineita, joten minun pitää olla tarkkana siitä, millaisia tavoitteita itselleni asetan. Olen keskustellut tästä Vappu Alatalon kanssa, ja hänestä on ollut hurjasti apua. Suosittelen lukemaan hänen kirjoittamiaan mentaalivalmennuksen artikkeleita OneMind Dogs -sivustolla, ne ovat korvaamattomia. Omien tavoitteideni tulee perustua suoritukseen lopputuloksen sijaan. Oma suoritukseni on ainoa asia, mihin voin vaikuttaa, joten minun pitää keskittyä tekemään paras mahdollinen rata miettimättä sen kummemmin lopputulosta. Kun visualisoin tulevia ratojani Hollannissa, kuvittelen itseni tekemässä hyvän ratasuunnitelman, työstämässä kolmea C:täni, antamassa Jefelle ohjeita ajoissa ja juoksemassa niin nopeasti kuin kropastani vaan ikinä irtoaa. Kun visualisoin suoritukseni, ihoni nousee kananlihalle, koska tiedän pystyväni tähän. Suoritukseni saattaa riittää sijoitukseen tai sitten ei. En voi kuitenkaan keskittyä tuohon ajatukseen, koska silloin alan vertailla itseäni muihin, ja sen myötä epäillä itseäni, mikä puolestaan hidastaa vauhtiani. Onkin parasta, että keskityn vain tekemään niin hyvän suorituksen kuin ikinä vaan pystyn sekä itseni, suurenmoisen pienen koirani, että joukkueeni vuoksi. Pelkkä joukkueeseen pääsy on jo kunnia-asia, ja olen kovin innoissani mahdollisuudesta kilpailla näin korkealla tasolla. Kaikki muu on pelkästään ihanaa plussaa. Niinpä minun pitääkin keskittyä valmistautumaan niin hyvin kuin mahdollista ja sen jälkeen, joukkuetovereideni sanoin, ”antaa mennä vaan!
Mitä muita oppeja haluaisit jakaa OneMind Dogs –yhteisön kanssa?
Haluaisin vain kertoa vielä yhden asian OneMind Dogsin uusille seuraajille. Koulutettavakseni tulee usein uusia harrastajia, jotka tietävät, että olen treenannut OneMind Dogs -kouluttajien kanssa ja he haluavat, että opetan heille kaikki hienot OneMind Dogs-tekniikat. Itsekin rakastan tekniikoita ja nautin niiden opettamisesta, mutta haluan silti kannustaa ihmisiä katsomaan niitä syvemmälle. Nuo 35 tekniikkaa ovat hienoja apuvälineitä, mutta ne eivät ole kyseisen metodologian ydin. Kun oikein tarkastelee Janita Leinosen laatimia agilityn kymmentä käskyä huomaa kyllä, ettei missään sanota, että pitäisi käyttää juuri tiettyjä tekniikoita. Tämän metodologian syvimmän ytimen muodostavatkin juuri nuo kymmenen käskyä. Siispä jos turvaudut näihin käskyihin sekä treeneissä että kisoissa, et voi millään epäonnistua!
OneMind Dogs Coachit ja Assistant Coachit Jen Pinder, Jessica Ajoux ja Perry DeWitt ovat myös vuoden 2017 USA:n WAO-joukkueessa. OneMind Dogs toivottaa heille kaikille hurjasti onnea!
