Emme varmaan voi koskaan täysin käsittää agilitya koiran näkökulmasta. On kiehtovaa löytää yksityiskohtia, joihin eri tavoilla koulutetut koirat reagoivat samalla tavalla.
Silloin tällöin harjoituksissa tai kilpailuissa tulee vastaan tilanteita, joissa useampi koira toimii samoin, ohjaajan mielestä odottamattomasti. Listaamme tässä muutamia vastaan tulleita tapauksia, jotka ovat saaneet meidät miettimään asioita koiran kannalta, tutustumaan koiran näkökulmaan ja opettaneet meitä taas kerran ymmärtämään niitä paremmin.
Oikein vain väärin
Ensimmäinen esimerkki koiran näkökulmasta sattui useita vuosia sitten itsellemme. Olimme harjoittelemassa koiriemme Cosmon ja Zenin kanssa. Harjoituksissa oli kuvan mukainen kohta (kuva 1) keskellä ratasuoritusta. Teimme hypylle 2 poispäinkäännöksen ja Janitan yllätykseksi Cosmo kiersi pujotteluun väärältä puolelta. Olisi ollut ymmärrettävämpää, jos Cosmo olisi aloittanut pujottelun vaikka kakkosvälistä, mutta taakse kiertäminen oli Cosmolle ensimmäinen kerta vastaavasta kulmasta. Janita teki kuvion uudestaan, ja jälleen sama juttu. Janita ehti jo miettiä Cosmon seonneen, miten se voi tehdä noin poikkeuksellisen virheen kaksi kertaa peräkkäin.
Kuva 1.
Kuvio, jossa koirat kiersivät pujottelun väärälle puolelle.
Kuva 2.
Kun laitoimme tolpan ja pujottelun väliin putken, ei koirilla ollut enää mitään ongelmaa pujottelun sisäänmenossa.
Luota koiraasi
Jaakko sanoi, että jos hän tekee välissä Zenin kanssa ja kun he pääsivät samaan kohtaan, myös Zen kiersi pujottelun väärälle puolelle. Siinä vaiheessa ei tullut enää kysymykseen kuin se, että koirat näkevät jotain eri tavalla kuin normaalisti. Menimme kyykkyyn kakkoshypyn laskeutumispaikalle ja yritimme hahmottaa mikä siinä kuviossa mätti. Pari metriä pujottelun takana oli n. 20 cm paksu kierreportaiden tukipylväs. Epäuskoisina voiko moinen hämätä koiriamme niin, että ne näkevät pylvään ensimmäisenä keppinä, laitoimme tolpan ja pujottelun väliin putken (kuva 2). Kummallakaan koiralla ei ollut enää mitään vaikeuksia hahmottaa pujottelua oikein.
Voi siis vain kuvitella miten koiramme olisivat reagoineet, jos olisimme kieltäneet niitä siitä, että ne omasta mielestään tekivät juuri niin kuin niille oli opetettu.
Eri asioihin ehdollistuminen
Kuvat 3,4,5,6 & 7.
Koira hakeutuun pujottelun ensimmäiseen väliin.
Pujottelun sisäänmenossa näkyy joidenkin koirien kohdalla selkeitä eroja mihin koira sisäänmenon kohdistaa. Jotkut koirat hakeutuvat ensimmäiseen väliin (kuvat 3-7), jotkut koirat hakeutuvat vasen poski lähelle ykköskeppiä (kuvat 8-12) ) ja jotkut koirat hakeutuvat oikea poski lähelle kakkoskeppiä.
Kuvat 8,9,10,11 & 12.
Koira hakeutuu kepeille niin että sen vasen poski on lähellä ykköskeppiä.
Kerran olin kouluttamassa paikkakunnalla, minne osallistujat tulivat eri puolilta Suomea. Monet, aivan liian monet, koirat kiersivät pujottelun väärälle puolelle. Ihmettelin syytä, kunnes mieleen tuli voiko se todella johtua tukimetallista mikä alkoi ennen ensimmäistä keppiä (kuva 13). Käänsimme pujottelun toisin päin, koska toisessa päässä ylimääräistä metallia ei ollut ja ongelmat loppuivat siihen. Yllättävän moni koira ei siis katsonutkaan oikeaa sisäänmenoa pystykepeistä, vaan yhdistivät pujottelun sisäänmenon metalliosan ylittämiseen. Vaikka koiramme tekee esteen oikein, emme aina tiedä mihin se on estesuorituksen ehdollistanut.
Kuva 13.
Ylimääräinen tukirauta aiheutti ongelmia pujottelun sisäänmenossa.
Pujottelussa on tullut myös paljon virheitä, kun:
- Avokulman aloituksen takana näkyy pituuden kulmakeppi (kuva 14)
- Pujottelun ensimmäinen keppi on esimerkiksi valkoinen ja taustana on valkoinen seinä
- Pujottelu on ollut auringonvalon ja varjon rajalla, niin että ensimmäiset kepit jäävät varjon puolelle.
Kuva 14.
Pujottelun takana oleva pituuden kulmakeppi voi hämätä koiraa.
Missä se reikä on?
Yksi tavallisimmista missä koirien näkee ehdollistuneen johonkin muuhun mitä ohjaaja ajattelee, on putki takaapäin lähestyttäessä. Monet koirat eivät haekaan putken sisäänmeno aukkoa, kuten me ihmiset tekisimme, vaan ne ovat ehdollistuneet putken painoihin. Kun putken painot eivät yhtäkkiä olekaan aivan putken suuaukon vieressä, koirien näkee törmäilevän putkenpainon ja putkensuun väliseen putkenosaan.
Pahat kaksoset
Toinen hahmotusongelma, mikä tulee aluksi vastaan useimmilla kokemattomilla koirilla, on keinun ja puomin erottaminen toisistaan. Jos menet koirasi pään tasolle katsomaan puomin ja keinun alkuun, koiran korkeudelta ei näy puomin tasaista osuutta (kuvat 15 & 16), joten koira ei vielä voi olla varma kumpi este on kyseessä. Se mistä koirat kokemuksen myötä oppivat erottelun, jää kysymysmerkiksi. Huomioivatko ne, että keinulla on erilainen jalusta kuin puomilla; oppivatko ne, että puomilla on poikkipuut ja keinulla ei; oppivatko ne kiinnittämään huomiota että keinun loppuosa on erivärinen; vai tuntevatko ne keinun heiluvuuden heti astuessaan sille? Jälkimmäistä arvausta tukee se, että joskus kun kilpailuissa on hutera puomin alkuosa, koirat menevät sen hitaammin, ikään kuin ne olisivat tekemässä keinua.
Kuvat 15 & 16.
Puomi ja keinu näyttävät hyvin samankaltaisilta koiran näkökulmasta.
Rimat vai siivekkeet
Kuten emme pujottelussa tiedä mitä koiramme mahdollisesti hahmottaa tehdessään sisäänmenon oikein, myös hypyillä tulee ohjaajille usein yllätyksenä mitä heidän koiransa hypyssä katsovat. Joskus näkee koiria, jotka ponnistavat okserille aivan liian kaukaa. Jotkut koirat eivät hahmota hyppyä kolmiulotteisena, vaan ponnistavat kuin kaksi rimaa olisivat päällekkäin. Tällaiset koirat korjaavat hyppykaaren heti uusintayrityksessä. Jotkut koirat eivät katso rimoja, vaan siivekkeitä ja tämä on helppo testata useamman siivekkeen testillä (harjoituksesta kirjoitettu OMD:n perusharjoitukset -artikkelissa). Tällaisten koirien näkee myös hyppäävän tyhjän yli, kun ne suorittavat hypyn, jonka rima on pudonnut maahan. Jostain syystä siivekkeitä katsovat koirat ponnistavat sitä kauempaa, mitä isommat / jykevämmät siivekkeet ovat ja tämän vuoksi näillä koirilla on usein vaikeuksia myös muurin kanssa.
Kaikkeen on syynsä
Oma koirani oli kilpaillut jo joitakin vuosia ilman mitään ongelmia pituus-esteen kanssa. Kerran ollessamme ulkomailla, koirani kaatoi viimeisen pituuden palikan kolmella radalla. Olin ymmälläni mikä esteessä oli vikana, kun koskaan aiemmin tuollaista virhettä ei ollut tapahtunut ja nyt se tapahtui kolmella radalla. Kun palasimme kotiin, menin harjoittelemaan pituudelle vaikeita lähestymisiä, käännöksiä, vedätyksiä ja eri esteitä sen jälkeen suoritettavaksi. En saanut koiraani tekemään yhtään virhettä kyseisellä esteellä.
Muutamia kuukausia myöhemmin menin kouluttamaan toiseen kaupunkiin. Rataa rakennettaessa katsoin, että pituuden tolpat eivät olleet pituuden kulmissa ja olin menossa siirtämään niitä. Tolppa oli kuitenkin rakennettu niin, että sen tukijalat menivät molemmin puolin ensimmäistä ja viimeistä palikkaa ja näin ollen tolppa oli keskellä palikkaa (kuva 17) eikä sen kulmissa (kuva 18).
Kuva 17.
Pituuden kulmakepit ovat keskellä palikoita.
Kuva 18.
Pituuden kulmakepit ovat esteen ulkokulmissa.
Mieleeni välähti heti voisiko tässä olla syy ongelmiimme ulkomaan kisoissa. Heti kotiin päästyäni menin testaamaan pituutta koirani kanssa niin, että en laittanutkaan pituuden tolppia kulmiin vaan keskelle ensimmäistä ja viimeistä palikkaa. Heti kaatui pituuden viimeinen palikka. Koirani oli oppinut katsomaan pituuden kulmatolppien mukaan, eikä yli hypättävien palikoiden mukaan. Tiesin siis mitä harjoitella ja pistin tolpat mihin kohtaan estettä sattuu. Aluksi koirani tuli todella epävarmaksi pituudella, kun se ei voinutkaan enää arvioida hyppyä tolppien mukaan. Se hyppäsi lähes puoli metriä pidempiä hyppyjä kuin aiemmin, kun se ei osannutkaan arvioida oikeanlaista hyppyä. Kiinnitettyäni asiaan huomiota, olen nähnyt vastaavia kulmatolppia, joita ei saa laitettua pituuden kulmiin, useissa ulkomaan kisoissa. Vastaavia koiria on tullut vastaan muitakin ja nyt osaan kertoa syyn saman ongelman kanssa painiville.
Näyttää sekamelskalta
Kokemattomien koirien kanssa ongelmia näkee usein myös renkaalla. Kun kilpailuissa tulee vastaan erilainen rengas mihin koira on tottunut, se ei osaakaan hypätä renkaan läpi. Jos sivuilla on leveämpi väli (kuva 19), koira voi hypätä renkaan sivusta ja jokusen kerran on tullut vastaan niitäkin jotka yrittävät hypätä renkaan yläpuolelta, kun renkaan ja kehikon yläreunan välissä on enemmän tilaa mihin koira on tottunut.
Kuva 19.
Paljon tilaa renkaan ja kehikon välissä.
Kokeneillekin koirille sattuu virhearvioita. Vuoden 2013 European Openin yhdellä maksien radalla todella moni koira pudotti ensimmäisen riman. Kun oli oma vuoroni, kävin kyykyssä paikassa, johon olin ajatellut koirani jättää. Koiran tasolta katsottuna ensimmäinen rima hukkui kakkosesteenä olleen renkaan alaosaan (kuva 20). Siirsin koiraani pari metriä aiottua kauemmas, tarkistin, että koira näkee erikseen riman ja renkaan, eikä koirallani ollut ongelmia ensimmäisen hypyn kanssa. Kun useampi koira tekee saman virheen, siihen on aina syy ja meidän tehtävämme on ratkaista miten voimme auttaa koiraa ko. tilanteessa.
Kuva 20.
Ensimmäinen rima ja renkaan alin osa ovat samalla tasolla, eivätkä koiran näkökulmasta erotu toisistaan.
Älä huijaa
Tuomareilla on iso vastuu tehdä turvallisia ratoja ja myös muutenkin ymmärtää koiran näkökulmaa agilityssa. Kerran ollessamme kilpailuissa keinu ja A olivat peräkkäin (kuva 21). Yli puolet ylimmän luokan koirista lensivät lentokeinun, ilman että keinu ehti laskeutua lainkaan. Yksi nopeimmista koirista lensi suoraan A:lle. Onneksi pahemmalta loukkaantumiselta vältyttiin hurjasta ilmalennosta huolimatta.
Kuva 21.
Peräkkäin sijoitetut keinu ja A-este näyttävät yhtenäisiltä koiran näkökulmasta.
Tuomarimokia näkee silloin tällöin myös U-putkilla. Tuomari kävelee kauempaa ulostulon suuaukon ohi ja koirat lähtevät seuraamaan tuomaria. Koira ei putkessa ehdi erottaa kuka siellä edessä liikkuu ja näitä ”väärään” suuntaan kääntymisiä tuomarin jalkojen perässä näkee silloin tällöin kisaradoilla.
Tiedätkö mitä opetat
Useinkaan ohjaaja ei tiedä mitä on koiralleen oikeastaan opettanut. Tyypillisin esimerkki tästä on pysäytyskontaktit. Ohjaaja luulee opettaneensa koiran menemään 2on2off asentoon ja lähtemään sieltä vapautussanalla. Sitten kun testaamme mitä koira oikeasti seuraa ja pyydämme ohjaajaa juoksemaan puomia koiran edellä ja ennen kuin koira saa ohjaajan kiinni, ohjaaja pysähtyy keskelle puomin tasaista osuutta. Harvinaisempia ovat ne koirat, jotka vielä jatkavat 2on2off asentoon mistään käskyistä huolimatta. Useimmat koirat on opetettu seuraamaan liikettä ja ne pysähtyvät, kun ohjaajakin pysähtyy eli keskelle puomia (kuva 22). Osaa taas on opetettu tiedostamatta jarruttamaan, kun ohjaajakin jarruttaa ja jos ohjaajan käskee pitää koko estesuorituksen ajan täysi vauhti päällä katsomatta koiraan, koira juoksee kontaktin läpi pysähtymättä. Tai jos ohjaajan käskee huutaa jonkun koiralle täysin vieraan sanan ”vapautusvaiheessa” ja jatkamaan samalla ohjausta, koira lähtee kontaktilta sanasta riippumatta. Nämä ovat syitä miksi kisakontakteissa on niin paljon ongelmia. Koirat ovat ehdollistuneet ihan eri asioihin mihin ohjaajat luulevat niitä kouluttaneensa.
Kuva 22.
Jos koira on ehdollistunut ohjaajan liikkeeseen, se pysähtyy keskelle kontaktiestettä ohjaajan pysähtyessä.
Astu ulos laatikosta
Kun on harrastanut agilitya yli 20 vuotta, esimerkkejä löytyisi vaikka millä mitalla. Näiden esimerkkien tarkoituksena oli pääasiassa saada ohjaajat ajattelemaan boksin ulkopuolelta ongelmatilanteissa. Jos joku asia mitä yrität opettaa koirallesi, ei mene sen jakeluun, koirasi mahdollisesti yhdistää opetusmetodin johonkin ihan muuhun mitä ajattelet opettavasi ja siksi oppi ei mene perille. Koirat oppivat todella nopeasti, 5-7 toistolla vaikeatkin asiat. Jos joudut opettamaan jotain asiaa koirallesi yli 10 kertaa, älä hukkaa aikaasi turhaan jankkaamiseen, vaan vaihda metodia. Sinun ja koirasi välillä on näkemysero asiasta, jos oppi ei mene perille.