Oletko hankkimassa koiranpentua, tai mietitkö kenties kuinka pennun kanssa kannattaa aloittaa agilityharrastus? Juttelimme OneMind Dogs Assistant Coach Stefanie Rainerin kanssa, jolla on tämä aihe tuoreena mielessä. Stefaniella on nimittäin uusi perheenjäsen, 11 kuukautta vanha bordercollie Believe. Hänellä on paljon hyviä neuvoja muille, jotka haluavat valmistella koiranpentuaan agilityuralle.
Kerro meille pennustasi!
Believe on herttainen ja topakka pieni tyttö, joa on suuri persoonaallisuus ja vielä suurempi sydän. Mentorini ja valmentajani Jessica Ajoux suositteli minulle Believen kasvattajaa Dawn Kubichkoa. Believe on nopea jaloistaan, tunnollinen oppilas ja sitä on todella hauskaa kouluttaa. Olen siihen aivan hulluna ja olen innoissani yhteisestä matkastamme.
Mikä on oma agilitytaustasi?
Olen harrastanut agilitya 17-vuotiaasta asti. Äitini oli koirankouluttaja ollessani pieni, ja hän auttoi minua tulemaan siksi kouluttajaksi, joka olen nykyään. Agility on edelleen meidän yhteinen harrastuksemme. Aloitin junioriohjaajana Storm-nimisen perhoskoiran kanssa. Stormin jälkeen olen kouluttanut ja ohjannut useita erirotuisia koiria. Olen kasvanut agility-yhteisössä ja intohimoni lajia kohtaan on nyt suurempi kuin koskaan. Työskentelen parhaillaan täysipäiväisenä agilityohjaajana ja tuomarina American Kennel Clubissa.
Mitä kannattaa pitää mielessä, kun valitsee koiranpentua agilitya ajatellen? (Rotu, luonne, kasvatus, jne.)
Jos valitset koiranpentua erityisesti agilitya varten, ensimmäinen asia jota kannattaa miettiä on omat tavoitteesi. Jos harkitset maailmanmestaruuskisoihin osallistumista, etsit todennäköisesti jotain aivan muuta kuin sellainen henkilö, joka haluaa vain hauskan viikonloppuharrastuksen. Bordercolliet toimivat minulle, koska ne sopivat aktiiviseen elämäntyyliini. Kun emme treenaa agilitya, käymme patikoimassa tai uimassa. Jos aikoo treenata vain yhtenä iltana viikossa, energinen työkoira ei ole paras mahdollinen valinta.
Kannattaa myös miettiä millainen ohjaaja itse on, ja mikä sopii omaan luonteeseen. Minä itse nautin työskentelystä koiran kanssa, joka on innokas oppimaan, mutta ei ole liian päällekäyvä. Työskentelen mieluummin sellaisen koiran kanssa, joka tarvitsee hiukan apua saadakseen nopeutta ja itsevarmuutta. Pentuetta arvioidessani en tunne vetoa pentuun joka on kovin dominoiva, mutta en myöskään haluaisi arkaa tai alistuvaa pentua. Agilitykoiraa valitessani haluan jotakin näiden kahden väliltä.
En kuitenkaan usko, että on olemassa tiettyä kaavaa täydellisen agilitykoiran valintaan. Neuvonkin siis valitsemaan rodun joka sopii itselle parhaiten. Sen jälkeen kannattaa tutkia tarkkaan sukulinjoja, jotka ovat terveitä ja mahdollisesti tuottaneet muita menestyneitä agilitykoiria. Sitten täytyy vain seurata sydäntään. Minulle agility on vain kirsikka kakun päälle. Koirani ovat ensisijaisesti lemmikkejä, ja tärkeintä minulle on, että ne ovat terveitä ja onnellisia.
Kuinka olet hoitanut pennun peruskoulutuksen? Onko peruskoulutuksessa eroa agilitykoirien ja ns. tavallisten perhekoirien välillä?
Pennut ovat kuin pieniä pesusieniä, tyhjä sivu valmiina imemään kaiken tiedon mitä haluamme niille antaa. Aloitimme Believen kanssa peruskoulutuksen heti kun se tuli meille 8-viikkoisena. Aloimme muodostaa suhdetta ja tutustua toisiimme, mikä on hyvän agilitytiimin perusta. Selvitin työskenteleekö se mieluiten ruoan vai lelujen eteen, ja tarkkailin sen leikkimistyyliä.
Sitten aloin muokata peruskäytöstä, kuten istumista, maahan menemistä ja häkkiin menoa. En usko, että agilitypennut tarvitsevat kovin erilaista peruskoulutusta kuin mitkä tahansa koiranpennut. On tärkeää, että molemmista kasvaa onnellisia ja itsevarmoja, jotta ne menestyvät elämässä.
Missä vaiheessa ja miten aloititte agilityharjoittelun? Mistä asioista aloititte treenit?
Believe tuli kotiin 8 viikkoa vanhana, ja tasan viikkoa myöhemmin minulla oli edessä matka Floridaan treenaamaan vanhempaa koiraani Nikeä OneMind Dogs Coachien Timo ja Tuulia Liuhdon kanssa. Reissu oli suunniteltu kauan ennen kuin tiesin Believen tulosta perheeseemme, mutta ajoitus oli täydellinen. Vaikka matkustaminen uuden pennun kanssa oli työlästä, se oli mieletön kokemus koiralle. Se altistui nopeasti uusille paikoille, äänille, ihmisille ja koirille. Siitä tuli heti hyvä pieni matkustaja.
Ensimmäisessä agilityharjoituksessaan se oppi Tuulian kanssa hypyn tarjoamisen. Treenasin heti myös sylkkäriä, poispäinkäännöstä ja vippausta, koska näitä taitoja on paljon helpompaa opettaa pennulle. Ne myös opettavat koiraa käyttämään kehoaan tasaisesti niin, että kääntyminen tapahtuu yhtä helposti molempiin suuntiin, eikä se suosi kumpaakaan suuntaa toisen yli. Opetin Believen laittamaan takajalkansa sangolle, mikä on hyvä takapään tiedostamiseen liittyvä temppu. Teimme myös 2on2off-peruskoulutusta ja opetin lähettämään koiran valmiille palkalle.
Mitä neuvoja antaisit pennun valmistamiseen hyväksi agilitykoiraksi? Mitkä ovat tärkeimpiä asioita jotka tulee tietää?
Minulla on kaksi neuvoa ihmisille, jotka haluavat pennustaan hyvän agilitykoiran. Ensimmäiseksi kannattaa altistaa pentu kaikenlaisille asioille. Mielestäni on tärkeää, että pentu tottuu alusta saakka toisiin koiriin, uusiin pintoihin ja erilaisiin ympäristöihin.
Toinen neuvoni on, ettei kannata kiirehtiä. Agilitykoirakon tärkein ominaisuus on hyvä keskinäinen suhde, ja sen rakentaminen vie aikaa. Mentorini Diane Bauman antoi minulle vuosia sitten neuvon, jota en tuolloin ymmärtänyt, mutta joka nyt on minulle täysin järkeenkäypä. Kysyin, missä iässä voisin alkaa nostaa rimojen korkeutta nuorelle koiralleni, ja hän vastasi, että koirani kyllä kertoo kun on aika nostaa korkeutta. Tuolloin neuvo oli mielestäni turhauttava, koska halusin tarkan aikataulun, mutta nyt ymmärrän mitä Diane tarkoitti.
Jos kuuntelet koiraasi, se kyllä kertoo kun on valmis enempään. Vaikka kuinka haluaisimme alkaa juosta täyspitkiä ratoja ja treenata kaikkea mahdollista uusien pentujemme kanssa, on tärkeää panostaa perustaitojen treenaamiseen. Ne ovat hyvän agilitytiimin peruspalikoita.
Mitä tavoitteita sinulla on oman pentusi kanssa? Koska alatte kilpailla yhdessä?
Minulla on paljon unelmia ja asetan itselleni suuria tavoitteita. Kerroin Believen kasvattajalle sitä hakiessani, että unelmani on pikkutytöstä saakka ollut edustaa Yhdysvaltoja FCI:n maailmanmestaruuskisoissa. Etsin koiraa mukaan tuolle matkalle, vaikka ymmärrän hyvin, ettei se sovi joka koiralle. Aika näyttää, onko tämän tarkoitettu tapahtuvan Believelle ja minulle. Lyhyemmän tähtäimen tavoitteeni on nauttia pentuajan joka sekunnista, ja pitää hauskaa oppimalla ja leikkimällä koiratyttöni kanssa.
